Olen vahvasti sitä mieltä, että sosiaalisen median käyttö yritysten ja organisaatioiden markkinoinnissa tulee yleistymään entistä enemmän tulevaisuudessa. Sosiaalisen median suosio on ollut jatkuvassa kasvussa, enkä usko sen ainakaan laantuvan. Sosiaalinen media on tehokas viestinnän väline, jonka kautta esimerkiksi haluttu kohderyhmä tai yleisö tavoitetaan hyvinkin nopeasti. Uskoisin, että nämä ovat ominaisuuksia, joita tullaan arvostamaan suuresti myös jatkossa.

Uskon, että sosiaalisen median ympärille tulee tulevaisuudessa muodostumaan myös enemmän työpaikkoja. Näin ollen monet saattavat työllistyä sosiaalisen median ansiosta. Olen sitä mieltä, että sosiaalisesta mediasta tulee myös entistä merkityksellisempi yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanava. Toivon, että ajan kuluessa kriittistä ajattelua ja medialukutaitoa alettaisiin korostaa vielä enemmän, jotta sosiaalinen media ei kävisi ympäristönä liian raskaaksi ja vaikeatulkintaiseksi.

Yksityishenkilöt voivat parhaiten vaikuttaa yritysten näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa jakamalla yritysten julkaisemaa sisältöä eteenpäin muille. Julkaisujen jakaminen antaa yritykselle lisää toivottua näkyvyyttä, jonka seurauksena myös yrityksen tunnettavuus lisääntyy. Mielestäni yksityishenkilönä on tärkeää tunnistaa sosiaaliseen mediaan sekä siellä julkaistuun sisältöön liittyviä riskitekijöitä. Riskitekijöiden tunnistaminen edesauttaa asianmukaista somekäyttäytymistä ja alentaa riskiä joutua esimerkiksi huijausten, kuvien / julkaisujen väärinkäytön tai identiteettivarkauden kohteeksi.

Pelisäännöistä ilmenee keskeisesti työntekijän vastuu sosiaalisen median käyttäjänä: usein työntekijä käyttää sosiaalista mediaa henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa, mutta tämän lisäksi on erityisen tärkeää muistaa, että työntekijä edustaa sosiaalisessa mediassa myös työnantajaansa. Vastuu sosiaalisen median käytöstä on pelisääntöjen mukaan sekä käyttäjällä että työnantajalla.

Oleellisin viesti Eilakaislan sosiaalisen median pelisäännöissä on, että sosiaalisen median profiilit kannattaa aina luoda siten, että käyttäjästä saa niiden kautta totuudenmukaisen ja oikeellisen mielikuvan - sekä sosiaalisen median käyttäjänä että työntekijänä. Pelisäännöt muistuttavat, että mielikuvat ovat vahvimpia vaikuttajia monessakin asiassa. Tämän vuoksi tulisi miettiä erityisen tarkasti sitä, minkälaista sisältöä sosiaaliseen mediaan julkaisee.

Mielestäni sosiaalisen median pelisäännöt tulisi aina laatia mahdollisimman tarkkaan ja harkitusti, huomioiden kaikki mahdolliset näkökulmat. Niiden laatimisessa tulisi olla mukana sellainen asiantuntija, joka tuntee sosiaalisen median mahdollisimman perusteellisesti ja osaa arvioida, mitkä seikat sosiaalisen median käytössä tulisi huomioida erityisen tarkasti. Asiantuntijan osallistuminen pelisääntöjen laatimiseen mahdollistaa sen, että kaikki mahdolliset seikat pystytään ottamaan huomioon sääntöjen ja ohjeistusten luomisessa.

Ihannetilanne olisi mielestäni se, että kaikki työyhteisön jäsenet olisivat yhteisesti mukana laatimassa sosiaaliseen mediaan liittyviä pelisääntöjä. Näin ollen yhdessä laadittujen sääntöjen ja hyvien käytäntöjen noudattaminen olisi luontevaa ja kaikilla työyhteisön jäsenillä hyvin tiedossa. Pelisääntöjen laatiminen yhdessä työyhteisön kesken tukisi varmasti myös osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Ensimmäisenä hakusivulle tulevat tiedot käsittelevät Facebook- ja Instagram-profiileitani. Tämän lisäksi sivulta löytyy linkki sovellukseen, jonka kautta on mahdollista päästä tarkastelemaan yhteystietojani. Minusta ei löydy paljoakaan tietoa Googlesta, vaan ainoat tiedot ja sivustot liittyvät oikeastaan itse luomiini sosiaalisen median profiileihin. Kuvahaun tuloksista paljastuu itsestäni lisäämiä kuvia sosiaaliseen mediaan, kuten Instagramiin.

Vaikuttaisi siltä, että internetin tiedot minusta pitävät paikkansa ja ovat oikeita. Suurin syy tähän on varmasti se, että tiedot ovat pääasiassa minun itseni luomia. Ainoat tiedot ja kuvat joita en ollut itse lisännyt, olivat edellisten oppilaitosteni verkkosivuilta. Näillä verkkosivuilla oli mainintoja minusta sekä pari valokuvaa.

Koen, että aina ei ole mahdollista vaikuttaa siihen, minkälaista sisältöä minusta lisätään sosiaaliseen mediaan. Jokaisella on oikeus ottaa valokuvia julkisilla paikoilla, ja nämä kuvat saattavat päätyä sosiaaliseen mediaan ilman erillistä lupaa. Usein kuitenkin kuvien ja tietojen julkaisemiseen tarvitaan erillinen lupa, eivätkä esimerkiksi oppilaitokset voi julkaista oppilaistaan sisältöä verkkoon ilman näiden suostumusta.

Jokainen voi kuitenkin itse vaikuttaa siihen, minkälaista sisältöä itsestään haluaa jakaa julkisuuteen. Onkin hyvä miettiä kahteen kertaan, mitä julkaisee. Kuvia, videoita ja tekstejä saattaa olla hyvin vaikeaa poistaa enää jälkeenpäin. Poistaminen on kyllä yleensä mahdollista, mutta silti sisältö saattaa jäädä joihinkin tietoihin ja sivustoille. Huomioitavaa on myös se, että vaikka itse olisi poistanut sisällön, joku muu henkilö on saattanut ehtiä tallentaa sisällön omalle puhelimelleen tai tietokoneelleen.

MIelestäni sosiaalinen media ja muut internet-yhteisöt ovat luoneet ihmisille mahdollisuuden muodostaa digitaalisen identiteetin juuri haluamallaan tavalla. Median välityksellä on helppoa jakaa myös valheellista tietoa itsestään sekä muokata kuvia ja videoita mieleisikseen. Myös erilaiset identiteettivarkaudet ja tietojen kaappaukset ovat varmasti muuttuneet helpommiksi sosiaalisen median yleistymisen myötä. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää kehittää omaa medialukutaitoaan ja kriittistä ajatteluaan liittyen digitaaliseen identiteettiin sekä sosiaalisen mediaan käyttöön myös yleisellä tasolla.

Tässä tehtävässä tuotiin esille yhtenä näkökulmana se, mitä ajatuksia herättää jos julkisuudesta tutun henkilön tiedot puuttuvat sosiaalisesta mediasta. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella (myös julkisuuden henkilöllä) on oikeus valita, haluaako jakaa tietojaan somessa. On myös yksilön oikeus päättää, kuinka paljon haluaa itsestään ja toiminnastaan kertoa julkisuuteen. En siis itse pidä mitenkään outona sitä, jos julkisuudesta tutun henkilön tietoja puuttuisi sosiaalisen median sovelluksista. Ymmärrän oikeastaan hyvin, mikäli joku ei halua julkistaa omia tietojaan. Olen tätä mieltä erityisesti siitä syystä, että sosiaalisessa mediassa tietojen joutuminen vääriin käsiin on ihan mahdollista. Myös tietojen hyödyntäminen ja väärinkäyttö muodostuu tällöin riskiksi.

Tietysti tietojen löytyminen sosiaalisesta mediasta voi antaa julkisuuden henkilöstä avoimen ja rehellisen kuvan. Sosiaalisen median käyttö ja tietojen jakaminen on varmasti poliitikoille, yritysjohtajille ja organisaatioille tehokas tapa saada lisää julkisuutta osakseen, minkä vuoksi tietojen jakaminen sosiaalisessa mediassa on perusteltua. Toisaalta tietojen julkaisemisessa on aina omat riskinsä, joten ymmärrettävää on myös se, mikäli joku haluaa pidättäytyä tietojensa julkaisemisesta.

Keskustelu, johon kommentoin ensimmäisenä, käsitteli sosiaalisen median käyttöä esimiehen ja alaisten kannalta. Kysymys kuului, saako esimies tarkastella alaistensa sosiaalisen median profiileja. Mielestäni tämä on hyvä kysymys, johon ei varmasti löydy yksimielistä vastausta. Olen itse työskennellyt pienissä ja tiiviissä työyhteisöissä, joissa esimies ja alaiset ovat olleet hyvinkin läheisiä ja jakaneet keskenään myös henkilökohtaisia, työn ulkopuolisia asioita. Tällöin on ollut aivan luontevaa, että esimies on seurannut alaisiaan myös sosiaalisessa mediassa. Kaikissa työyhteisöissä tämä ei varmasti kuitenkaan olisi soveliasta, varsinkaan jos esimies ja alaiset eivät olisi kovin läheisiä keskenään.

Mielestäni esimies ei kuitenkaan saisi käyttää alaistensa someprofiileja vääränlaisiin tarkoituksiin, eli esimerkiksi löytääkseen alaisistaan henkilökohtaisia tietoja. Jokaisella työntekijällä on oikeus omaan yksityisyyteen, eikä esimiehen tarvitse tietää alaisistaan kaikkea. Mikäli esimies haluaa ottaa selvää jostakin asiasta alaiseen liittyen, hänen tulisi aina kysyä asiasta suoraan kasvotusten. Tämä on mielestäni reilua ja myös eettisesti oikein.

Toinen keskustelu liittyi siihen, voiko asiakas seurata työntekijää sosiaalisessa mediassa ja pyytää tätä esimerkiksi Facebook-kaveriksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen työntekijä määrittelee itse oman yksityisyytensä rajat ja tekee ne myös tarvittaessa selväksi asiakkailleen. Itse en ole koskaan hyväksynyt ketään asiakastani kaveriksi Facebookissa, enkä muutenkaan pidä siitä ajatuksesta että asiakkaani seuraisivat minua sosiaalisessa mediassa. Uskon, että se ei tee hyvää ammatilliselle suhteelle, jonka luottamuksesta ja läheisistä väleistä huolimatta tulisi toteutua.

Asiakkaan kanssa voi olla läheinen, mutta ammatillisuus tulisi silti aina säilyttää. Yritän aina pitää työn ja vapaa-aikani erillään toisistaan, joten näin ollen liitän sosiaalisen median käytön vahvasti työajan ulkopuolelle. Vaikka en päivitä sosiaaliseen mediaan kovinkaan henkilökohtaista sisältöä, en siltikään haluaisi asiakkaideni tarkkailevan minua siellä. Sosiaalisen median profiileistani löytyy kuitenkin varmasti myös sellaisia asioita, joista en edes kasvotusten haluaisi asiakkaideni kanssa jutella.

Millaisia seikkoja sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisöissä käyttävien henkilöiden pitäisi ottaa huomioon tietosuojan näkökulmasta?

- Kannattaa miettiä tarkkaan, minkälaista sisältöä sosiaaliseen mediaan jakaa, sillä sisältö saattaa levitä nopeasti ja sitä voi olla mahdotonta poistaa jälkikäteen. Mielestäni henkilön tulee myös olla tietoinen tietosuojalaista sekä yksityisyyden suojaamisesta. Työyhteisön jäsenen tulee muistaa salassapitovelvollisuus, mikä edellyttää myös sitä, ettei sosiaaliseen mediaan jaeta työyhteisön sisäisiä asioita.

Mitä ovat avoimuuden ja läpinäkyvyyden edut?

- Avoimuus ja läpinäkyvyys lisäävät lähtökohtaisesti luottamusta asiakkaissa ja muissa työyhteisön jäsenissä. On selvää, että läpinäkyvä toiminta viestii rehellisyydestä ja on varmasti myös houkuttelevaa. Yrityksen avoin ja läpinäkyvä toiminta tekee siitä myös helposti lähestyttävän.

Milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta olisi hyötyä työyhteisön kannalta?

- Henkilökohtaisten tietojen jakaminen voi toisinaan luoda luottamusta ja vaikuttaa positiivisesti yleiseen ilmapiiriin työhyvinvoinnin näkökulmasta. On kuitenkin aina harkittava tarkoin, minkälaisten henkilökohtaisten tietojen jakaminen soveltuu omalle ammattialalle.

Millaista vahinkoa voi syntyä ellei henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta huolehdita?

- Henkilökohtaiset tiedot voivat levitä väärille henkilöille ja vääriin tarkoituksiin. Mikäli tiedot joutuvat vääriin käsiin, voivat henkilön sosiaalisen median profiilit joutua hakkeroinnin kohteeksi ja identiteettivarkaudet ovat mahdollisia. Salaiset tiedot voivat myös levitä eteenpäin ja leviämisen estäminen voi olla todella vaikeaa. Henkilökohtaisten tietojen joutuminen vääriin käsiin voi myös altistaa pankkitilin kaappaamiselle ja tilin tyhjentämiselle, joten sillä on myös taloudellisia seurauksia.

Olen sitä mieltä, että sosiaalinen media on nykyisin ehdottomasti tehokkain ja vaikuttavin kanava organisaatioiden toiminnan tukena. Ihmiset hakevat kaiken tiedon internetin välityksellä, jonka vuoksi sosiaalisen median käyttö on organisaatioille perusteltua ja kannattavaa. Sosiaalialan organisaatiot käyttävätkin tehokkaasti Instagramia ja Twitteriä kaikenlaisen tiedon jakamiseen, jolloin toiminnasta kiinnostuneet henkilöt saavat varmasti ajantasaista tietoa sekä kiinnostavaa sisältöä luettavakseen.

Mielestäni sosiaalisen median käyttö organisaatioissa lisää ehdottomasti organisaation tunnettavuutta ja tavoitettavuutta. Uskon, että esimerkiksi Instagramissa jaetut kuvat ja Twitterin kautta julkaistut päivitykset tekevät organisaation toiminnasta ennen kaikkea läpinäkyvää ja avointa, jolloin organisaatioon on myös helpompaa ottaa yhteyttä.

Useat organisaatiot ovatkin käsittääkseni ymmärtäneet sosiaalisen median tärkeyden omassa yritystoiminnassaan. Nykyisin lähes kaikilla sosiaalialan organisaatioilla on omien verkkosivujensa lisäksi ainakin Instagram, Facebook ja Twitter. Tämä kertoo siitä, että sosiaalisen median käyttö on selkeästi juurtunut osaksi nykypäivää ja on kenties myös kytköksissä organisaation tuottavuuteen. Sosiaalisen median välityksellä organisaatioon saa yhteyden helposti ja nopeasti, sillä viestien lähettämiseen kuluu aikaa vain pieni hetki. Tämä on varmasti monelle merkityksellinen ominaisuus ja saattaa toimia ratkaisevana tekijänä yhteydenotossa.

Uskon, että sosiaalista mediaa voitaisiin sosiaalialalla käyttää vielä tehokkaammin esimerkiksi palveluiden mainostamiseen, matalan kynnyksen toimintaan ja vertaistuen tarjoamiseen. Myös tehokkaita keinoja yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen voitaisiin jakaa yhä enemmän sosiaalisen median kautta. Tämän lisäksi esimerkiksi terapeuttisia palveluja voitaisiin mainostaa ja kenties myös toteuttaa sosiaalisen median välityksellä. Yksilön oikeuksista voitaisiin myös tiedottaa sosiaalisessa mediassa tehokkaammin ja tehdä yhteenvetoja erilaisista sosiaalialaa koskevista ohjeistuksista.

Mielestäni sosiaalialan organisaatioiden toimintaa voitaisiin myös esitellä entistäkin avoimemmin. Tämä voisi poistaa esimerkiksi lastensuojeluun, turvakoteihin ja ensikoteihin sekä erilaisiin ihmisryhmiin liittyviä ennakkoluuloja. Sosiaalinen media on väylä, jonka avulla ihmiset löytävät helposti uutta ja kiinnostavaa tietoa, joten tätä ominaisuutta voitaisiin hyödyntää myös stigmoja sekä juurtuneita ennakkoluuloja poistamalla.

Uskon, että sosiaalinen media on jo pelkkänä alustana lähtökohtaisesti ihmisiä kiinnostava ja puoleensavetävä. Tämän vuoksi myös tieto kulkee sen avulla erittäin tehokkaasti saavuttaen suuren joukon ihmisiä. Sosiaalisen median koukuttavaa ominaisuutta voitaisiin siis käyttää johonkin merkittävään, kuten erilaisten ennakkokäsitysten muuttamiseen ja kenties myös laajemmin ajateltuna yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen, niin sosiaalialan kuin muidenkin alojen näkökulmasta.

Tarkastelun kohteena olevat järjestöt:

• Pelastakaa Lapset ry
• THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)
• Unicef

Järjestöjen toiminta sosiaalisessa mediassa muodostuu pitkälti tiedottamisesta, oman toimintansa esittelystä ja uusien jäsenten rekrytoinnista. Sosiaalinen media näyttäisi olevan keskeinen väline esimerkiksi kampanjoiden järjestämiseen ja erityisesti niiden näkyvyyden parantamiseen. Sosiaalisen median käyttö lisää järjestötoiminnan läpinäkyvyyttä, mikä tekee toiminnasta avointa ja siihen on kenties helpompaa liittyä. Huomasin, että usean järjestön kotisivuilla on suorat linkit heidän sosiaalisiin medioihinsa, mikä varmasti lisää myös järjestön tavoitettavuutta.

Suurin selkeä ero järjestöjen Instagramin ja Twitterin käytössä näyttää olevan se, että Instagramia käytetään arkisiin postauksiin, jolloin käyttäjät voivat seurata järjestön arkea ajantasaisesti kuvien ja lyhyiden tekstien kautta. Instagramia käytetään myös tiedottamiseen, ja se näyttää olevan väylä jäsenten pitämiseen ajan tasalla järjestön kuulumisista ja yleisestä toiminnasta. Instagramissa järjestöt panostavat myös uuden tiedon jakamiseen sekä jäsentensä ohjeistamiseen. Jotkin järjestöt lähettävät myös työntekijöidensä videotervehdyksiä Instagramissa, jolloin seuraajat voivat tutustua järjestössä aktiivisesti toimiviin henkilöihin.

Järjestöjen Twitterin käyttö näyttää olevan suurelta osin tiedotukseen ja uutisiin perustuvaa viestintää. Viestejä saatetaan toisinaan täydentää kuvin tai videoin. Viestit voivat olla myös kansalaisille tarkoitettuja ohjeistuksia. Tällä hetkellä usean järjestön Twitter on täynnä koronavirukseen liittyvää ohjeistusta sekä ajantasaista tietoa viruksesta ja sen leviämisestä.

Twitterissä viestintä tuntuu olevan Instagramia suppeampaa, mikä saattaa osittain johtua Twitterin postausten rajallisesta tekstimäärästä. Twitterin ominaisuutena on, että käyttäjät voivat 'uudelleentwiitata' toistensa twiittejä eli julkaisuja, jolloin alkuperäiset twiitit näkyvät käyttäjän Twitter-seinällä. Tämä uudelleentwiittaus näyttää olevan yleistä järjestöille, sillä useat heidän seinällään näkyvät julkaisut ovat jonkin toisen tahon kirjoittamia.

Lyhyesti sanoisin, että järjestöt käyttävät sosiaalista mediaa hyvin samalla tavalla ja samoin periaattein. Instagramissa korostuvat ennen kaikkea mainostaminen, esteettisyys, järjestön toiminnan esittely ja arkiset kuulumiset. Twitteriä taas käytetään todennäköisemmin julkiseen tiedottamiseen, uutisiin ja ohjeistuksiin. Näyttäisi siltä, että Twitteriä pidetään Instagramia virallisempana viestintäkanavana, jonka vuoksi julkaisujen tyyppi vaihtelee hieman sovelluksesta riippuen.

Minulle tutuin sosiaalisen median sovellus on Instagram, johon liityin noin 6 vuotta sitten. Instagram on ilmainen kuvienjakopalvelu, joka perustettiin vuonna 2010. Se on nykyisin eräs suosituimmista sosiaalisen median sovelluksista. Käyttäjäprofiileja on mahdollista seurata, jaetuista kuvista voi tykätä ja niitä voi myös kommentoida. Itse selaan Instagramia pari kertaa päivässä, mutta en julkaise sinne kovinkaan aktiivisesti uutta sisältöä. Sanoisin, että Instagramin käyttö on minulle enemmänkin ajanvietettä silloin, kun ei ole muutakaan tekemistä. 

Kuvien jakamisen lisäksi Instagramia voisi kuvailla sosiaaliseksi verkostoksi, jossa käyttäjät voivat kommunikoida keskenään viestien avulla. Viestejä voi lähettää joko julkisesti tai yksityisesti suoraan käyttäjälle. Nykyään Instagramista on tullut myös markkinoinnin alusta, sillä sitä on alettu käyttää entistä enemmän mainontaan sekä kaupallisten yhteistöiden tekemiseen. Yritykset voivat mainostaa omia tuotteitaan ottamalla yhteyttä suosittuihin Instagramin käyttäjiin kaupallisen yhteistyön sopimiseksi, jolloin käyttäjän on tarkoitus mainostaa jotakin yrityksen tuotetta julkaisemalla siitä kuvan/kuvia Instagramiin ja jakamalla esimerkiksi alennuskoodin, mikä tuo yritykselle lisää tuloja ja näkyvyyttä.

Monilla sosiaalialan työyhteisöillä ja järjestöillä on oma Instagram-tili, jonka avulla he tekevät toimintaansa näkyväksi sekä mainostavat esimerkiksi omia palveluitaan. Mielestäni Instagram on tehokas väylä tavoittaa esimerkiksi uusia asiakkaita ja lisätä ihmisten tietoisuutta yrityksen toiminnasta, sillä Instagramin välityksellä yritys kykenee tavoittamaan suuren joukon ihmisiä.

Minulle entuudestaan tuntematon sovellus oli Twitter. En ole koskaan aiemmin käyttänyt Twitteriä missään yhteydessä ja sovelluksena se oli minulle täysin vieras. Twitter on internetin yhteisöpalvelu, jonka käyttäjät voivat julkaista ja lukea toistensa päivityksiä. Twitter perustettiin vuonna 2006 ja se on sovelluksena hyvin suosittu. Twitter eroaa monista muista sosiaalisen median yhteisöistä siten, että käyttäjät voivat seurata toisiaan ilman erillistä hyväksymispyyntöä. Myös kaikki Twitterissä lähetetyt viestit ovat julkisia, eli ne näkyvät kaikille käyttäjille.

Twitteriä käytetään usein yhteiskunnalliseen viestintään ja ammattiin liittyvissä tarkoituksissa. Uskon, että Twitterin käyttö omalla alallani on todennäköistä ja varmasti myös kannattavaa. Twitter näyttäisi olevan esimerkiksi Instagramia tai Facebookia virallisempi sosiaalisen median kanava, mikä on varmasti etu sosiaalialaa ajatellen vaikkapa tiedottamisen näkökulmasta.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ennen sovelluksiin liittymistä organisaatioilla tulisi olla selkeä visio siitä, mikä heidän kohderyhmänsä on. Sosiaalisen median sovellus tulisi valita tämän kohderyhmän mukaan. Mikäli alan kohderyhmää ovat esimerkiksi nuoret, on Instagramiin liittyminen varmasti Twitteriä parempi vaihtoehto, sillä kohderyhmän voi tätä kautta tavoittaa todennäköisemmin.

Tervetuloa seuraamaan mun blogia! Mun nimi on Jenna ja olen 22-vuotias kolmannen vuoden sosionomiopiskelija Jyväskylästä. Olen suuntautunut opinnoissani varhaiskasvatukseen ja haaveenani on tulevaisuudessa työskennellä lastensuojelun parissa.

Kirjottelen tänne blogiin pääasiassa Sosiaalinen media työyhteisöjen työvälineenä -verkkokurssiin liittyviä tehtäviä. Käytän vapaa-ajallani paljon sosiaalista mediaa, mutta blogia en ole koskaan aikaisemmin pitänyt, joten tämä on itselleni aivan uutta. Tämä vaikuttaa kuitenkin tosi mukavalta tavalta dokumentoida omia oppimistehtäviä, joten odotan innolla opintojakson etenemistä. :)

Mukavaa kevättä ja kesän odottelua!

- Jenna